Viitaten Markku Saksan kolumniin ”Aivotyötä on vaikea mitata”, julkaistu mm. Aamulehdessä 18.9.2016
Lainausmerkeillä merkityt kohdat ovat suoria lainauksia Saksan kolumnista.
Я села на своего любимого конька, eli nyt päästiin lempiaiheeseeni.
Käännetyt sanat, oikolukuun käytetyt tunnit, läpiviedyt käännösprojektit, hoidetut asiakastapaamiset, soitetut puhelut, kirjoitetut sähköpostit, solmitut kaupat… Niinpä niin, kuinka aivotyötä tekevän työaikaa tai työntekijän tuottavuutta voidaan mitata? Jos olen kellokortin mukaan saapunut töihin kahdeksalta ja poistun neljältä, olenko tehnyt töitä suunnilleen sen 7,5 tuntia ja kuinka tuottava olen tänä aikana ollut yritykselle?
”Numeroiden avulla tavoitellaan työsuoritusten yhteismitallisuutta.” Joskus tekstit kääntyvät helpommin ja joskus taas lyhyen, muutaman sanan sisältävän lauseen kääntämiseen saattaa kulua pitkä ja hikinen tovi. Yksi kääntää söpöä vaaleanpunaista kissanpentutekstiä, toinen vääntää ydinvoimalan rakenteiden lujuusanalyysia. Rakas pomo, kuinka otat tämän huomioon raportteja tutkiessasi?
Arvo kääntäjänä ei saa olla riippuvainen siitä, kuinka nopeasti sanoja käännetään. Nopeampi kääntäjä ei ole automaattisesti arvokkaampi tai tuottavampi työntekijä. Usein käännöksen laatu ja täsmällisyys on sata kertaa tärkeämpää kuin käännösprosessin nopeus. Projektipäällikkönä ollessani tilasin usein käännöksen kääntäjältä, jolta tiesin saavani huippulaatua, vaikka se olisikin tarkoittanut päivän pari hitaampaa toimitusaikaa. Kun tilasin käännöksen luottokääntäjiltäni (tästä lähtee terveiset heille, tiedätte keitä olette), minun ei koskaan tarvinnut nikotella asiakkaan edessä.
”…työntekijöille jää mittaamisesta se tunnelma, että heihin ei luoteta ja sen vuoksi kytätään.” No daa! Jos minut on palkattu johonkin työpaikkaan CV:ni ja työpaikkahaastattelun perusteella ja olen osoittanut pätevyyteni työssä useiden kuukausien tai vuosien aikana, ei mitkään johtoportaan raportointivimmassa kyhäämät excelit voi lisätä keskinäisen kunnioituksen ja luottamuksen tunnetta. Varsinkin jos excelien tarkoituksena on osoittaa, kuinka vieressä istuva kollega on nopeampi työssään, eli epäilemättä tuottavampi.
Ajatus siitä, että arvoni työntekijänä mitataan numeerisesti yhtään millään tuotannonohjausjärjestelmän laskurilla, nostaa karvat pystyyn. Työntekemisen arvo tulisi pystyä osoittamaan työnantajalle paljon kokonaisvaltaisemmin ja työnantajan tulisi huomioida tämä. ”Työ perustuu yhä useammin aineettomaan pääomaan… [joka tarkoittaa] ammattitaitoa, kokemusta ja henkistä asennetta.” Kun teen töitä, johon minulla on alan koulutus, kun minut on perehdytetty työtehtäviini työpaikallani, kun koen, että minua arvostetaan työntekijänä ja kollegana, silloin nautin työstäni, tulen joka aamu mielelläni töihin, annan itsestäni aivan kaiken työlleni ja olen lojaali työnantajaa kohtaan.
Pitkä työsuhde kerryttää työntekijälle myös hiljaista tietoa, johon ei päästä käsiksi mittareilla. Työntekijä oppii luovimaan vaativien ja niin sanottua erityistä huolenpitoa tarvitsevien asiakkaiden projekteissa, aistimaan työntekijöiden väliset energiat ja hierarkian sekä käyttämään luovaa ongelmanratkaisukykyään erilaisissa päivittäin syntyvissä tilanteissa, eikä tällainen näy exceleissä tai raporteissa. Jo hyvän yes we can ‑fiiliksen luominen työpaikalle kohottaa työntekijöiden mielialaa. Tämän tulisi painaa työnantajankin vaakakupissa enemmän, sillä se myös heijastuu työhön, sen tuottavuuteen ja sitä kautta yrityksen tulokseen. Tällainen numeroin mitattuna ehkä heikommin pärjäävä hiljaisen tiedon haltija tai työpaikan tsemppari on kuitenkin tärkeä osa työpaikan kokonaisuutta.
”Aineeton pääoma on kasvavassa määrin yrityksen kalleinta omaisuutta.” Numerot jäävät toissijaisiksi, kun aineeton pääoma, eli työn laatu, lojaalius työnantajaa kohtaan, ammattitaito, kokemus ja asenne nousevat rapsojen yläpuolelle. Markku Saksan sanoin: onko työsuoritusten mittaamisessa järkeä? Ja jos on, kenen näkökulmasta? Tuotetaanko raportteja vain johtajille, jotka tarvitsevat numeroita, kun työn sisältö ei ole heille syvällisesti tuttua?
Kaiken tämän paasauksen jälkeen huokaisen. (Hitsit, todellakin istahdettiin lempihevoseni selkään!) Työnantaja, ymmärrän sinun paineesi. Sinäkin olet ihminen niin kuin minä, niin kuin me kaikki. Tulosta on pakko saada aikaan. Ja sinunkin on raportoitava edelleen ylemmäs ja osoittaa, että ainakin yrität mitata työntekijöiden tuottavuutta.
Ei työstä mitatuilla arvoilla tai luvuilla ole kuitenkaan koskaan mitään tekemistä ihmisarvon kanssa. Ihmisarvo on siinä, että me kaikki olemme.