Oikein ihanaa alkanutta vuotta 2017! Tämä vuosi näyttää jo heti alettuaan aivan mahtavalta: Luvassa on mielenkiintoisia ja haastavia työkuvioita, uusia kotimaisia ja ulkomaisia asiakkaita, yhteistyötä ja sparrausta muiden yrittäjien kanssa, matkoja ulkomaille sekä tietysti ahkeraa opiskelua, paljon töitä ja hurjat määrät kääntämistä ja tulkkausta.
Ennen kuin paljastan tulevaisuudesta liikaa (aivan kuin sitä voisi tietää etukäteen), palataan ajassa muutama viikko taaksepäin. Tammikuussa ehdin jo nimittäin tehdä viikon mittaisen kulttuuri- ja opintomatkan Saksaan. Vierailukohteikseni valikoituvat tällä kertaa München, Mannheim, Heidelberg ja Köln.
Osuin varmasti talven kylmimpään ja sikäläisittäin inhottavimpaan aikaan, mutta minua ei lumi tai räntäsade haitannut. Päinvastoin. Missään ei ollut liikaa turisteja eikä pitkiä jonoja. Pystyin hyvin keskittymään töiden tekoonkin, kun ei tarvinnut potea huonoa omaatuntoa kahviloissa istumisesta.
En ollut aikaisemmin käynyt Münchenissä, eikä kolme päivää riittänyt alkuunkaan niin suureen kaupunkiin – näkemättä jäi paljon! München yllätti värikkyydellään ja tummanpuhuvuudellaan. Tuntui kuin kaupunki olisi ollut musta, ja sitä koristaisivat epätavallisen värikkäät läiskät. Ainutlaatuista vaikutelmaa korosti upea raatihuone, joka on kuin kummituslinna keskellä kaupunkia.
Aikani kului pitkälti kahviloissa ja kaupoissa, eritoten kirjakaupoissa 😉 Kohokohtana oli paitsi lahjakkaan kollegan tapaaminen myös Fantastischen Vierin keikka Münchenin Olympiastadionilla. Olen fanittanut Fanta Vieriä jo viime vuosituhannen puolelta saakka, joten olihan se aika mahtavaa kuulla livenä MfG!
Münchenistä matkustin Mannheimiin. Mannheim tuhoutui toisen maailmansodan pommituksissa pahasti, ja kaupungin keskusta on rakennettu lähes kokonaan uudelleen. Tämä näkyy kaupunkikuvassa selvästi. Kaikki talot ovat suhteellisen matalia ja samaan aikaan rakennettuja, ja kaupungissa vallitsee erikoinen tunnelma. Keskustan korttelit on rakennettu neliönmuotoiseksi, mikä antaakin kaupungille lempinimen Quadratestadt.
Heidelberg onkin sitten jotain aivan muuta. Viehättävä vanha kaupunki ja linna Königstuhl-vuoren kupeessa, Bergbahn vuoren huipulle, historiaa henkivät rakennukset ja kadut, rauhallisesti virtaava Neckar-joki… Ja tosi hyvää currywurstia ihan siinä kirkon kupeessa. Sinnehän se sydämeni taisi jäädäkin, Heidelbergiin nimittäin.
Reissuni päättyi Kölniin, jossa olen vieraillut aikaisemmin ainakin pari kertaa. Tuomiokirkko ei varmasti jätä ketään kylmäksi, ei vaikka sen näkisi kuinka monetta kertaa. Tällä kertaa onnistuin löytämään kaupungista myös uusia paikkoja. Yövyin Venloer Straßella, Ehrenfeldissä, mikä on ihastuttavaa boheemia ja hippityylistä asuin- ja oleskelualuetta – heti tuli mieleeni Tukholman Södermalm. Kasvisruoka- ja vegaanikahviloita ja -ruokakauppoja, pieniä vaatekauppoja, katutaidetta ja kulman takana uimahalli. Täällä haluan käydä uudestaan!
Matkani tarkoituksena oli yhdistää työ ja huvi, mutta matkastani tulikin jotain paljon enemmän! Kaikki kaupungit, joissa kävin, tekivät minuun omanlaisensa vaikutuksen ja löysin tutuistakin paikoista jotain uutta nähtävää. Pääsin harjoittamaan saksan kielen puhetaitojani ja kuulemaan aitoa saksaa. Kuitenkin parasta matkallani olivat ihmiset. Minulla oli kunnia tavata aivan mahtavia ihmisiä, joita en koskaan tule unohtamaan: inspiroivat ja lahjakkaat kollegat (Natalia, Jaana), sydämelliset ja vieraanvaraiset ihmiset (Tomasz, Julia, currywurst-nainen), Suomen koulutusjärjestelmää ihaileva marokkolainen bisnesmies Münchenissä, Saara Aaltoa kannustanut libanonilainen mies Heidelbergissä sekä hassun hauska turkkilaissyntyinen nainen Heidelbergin rautatieasemalla, jonka kanssa me yhdessä mietittiin, missäs päin se Suomi nyt oikein sijaitsikaan, ajetaanko Suomesta autolla Italian kautta Saksaan ja oliko Saksasta pitempi matka Suomeen kuin Australiaan (Ei kun ainiin, Australia olikin lähellä Iso-Britanniaa!).
Lue Facebook-sivuiltani lisää Saksassa kokemistani kulttuurishokeista ja käy tsekkaamassa Instagramissa, millaisia valokuvia napsin matkani aikana!
Saksassa on aina niin ihana käydä, ja onnekseni pääsen sinne hyvin pian uudelleen 🙂